Millainen on ADD lapsi?

On hauskaa miettiä näin jälkikäteen, millainen lapsi tyttäreni on oikein ollut - ja osittain on edelleen. Ihanahan hän on omalla erityisellä tavallaan.

Meillä ADD ilmenee ehkä parhaiten jumi-jumeina. Kun tyttärellä on joku mielipaha ajatuksissaan, siinä vellotaan päivästä toiseen - pahimmillaan viikko. Se voi olla mielipaha, joka on sattunut välitunnilla luokkakavereiden kanssa tai miten hiukset eivät asetu kunnolla aamulla tai herääminen tai vaatteiden etsiminen ja päälle laittaminen.

Ai niin ja oma shownsa on tietenkin se, kun pipo, lapaset ja silmälasit pitäisi laittaa päähän ennen ulos menoa. Ei onnistu! =D

Koulussa tyttäreni välillä uppoutuu omiin haaveisiinsa. Välitunneilla tyttäreni turhautuu kun kaverit puhuvat nopeasti ja vaihtavat puheenaihetta tai puhuvat toistensa päälle - hänen on vaikea pysyä niin nopeatempoisessa hetkessä mukana.

Siinä missä ADHD lapsi on nopea liikkeissään, ADD lapsi mielellään tekee kaiken extra hitaasti.

Kun koulusta kotiudutaan ja otetaan läksykirjat eteen, tunteenpurkaus on kovaääninen ja pitkäkestoinen - vaikka tehtäviä ei ole edes vielä ehditty yhdessä katsoa.

Monen monituista kertaa olemme keskustelleet, miksi tyhmää koulua pitää käydä ja miksi kotitehtävinä on niiiiiiin tyhmiä tehtäviä. Mikseivät tekijät tee niitä itse, miksi viattomia oppilaita pitää tyhmillä tehtävillä rankaista? =D

Oih, kuulostaa niin kotoisalta!

Onneksi olemme päässeet näistä jo suurimmaksi osaksi yli ja eroon ja seuraavalla kerralla kerronkin, miten muun muassa aamut saimme rauhoitettua jotta molemmat lapset ehtivät kouluun.

Miten teidän perheen ADD/ADHD lapset käyttäytyvät? Kuulostaako tutulta?

Millainen on ADHD lapsi?

Tähän kysymykseen ei oikeastaan ole yhtä ja oikeaa vastausta. Samalla tavalla kuin jokainen "normaalikin" ihminen, myös ADHD:t ovat erilaisia.

Minun poikani on ollut pienestä pitäen hyvin "hermostunut" suurissa ryhmissä. Päiväkodista tuli usein huonoa palautetta vilkkauden suhteen enkä silloin ymmärtänyt tarttua aiheeseen, koska kotona en huomannut pojassani mitään "erikoista".

Ehkäpä voisin jopa sanoa, että taistelin ADHD:ta vastaan niin pitkään kuin pystyin. En halunnut poikani olevan erilainen vaan ihan samanlainan kuin kaikki muutkin lapset.

Mitä enemmän ikää tuli, sitä enemmän aloin huomaamaan, että en enää pärjää pojan kanssa. Hänestä tuli tottelematon, hän oli uhmakas (väitti vastaan) ja aina kun yritimme lähteä jonnekin, ensimmäinen reaktio oli "EI!"

Tässä pähkinänkuoressa meidän "merkit", joista ADHD:n voi tunnistaa:

• siirtymätilanteiden vaikeus (tehtävästä toiseen siirtyminen oli todella haasteellista)
• aistiyliherkkyys (väärin paistettu jauhelija ja ruoka jäi lautaselle, paitojen pesulaput hiertivät aina)
• jumiutuminen johonkin asiaan (jos hän halusi lelun kaupasta, hän ei lopettanut ennen kuin sai lelun tai kun kannoin hänet huutavana kaupasta ulos)
• annettujen tehtävien hallinta (tehtävät piti antaa yksi kerrallaan, jo kolme tehtävänantoa samaan aikaan ja käsissä oli katastrofi)
• ylivilkkaus (suurissa ryhmissä pelleilynä, vaikeus asettua päiväunille, poistettiin useasti päiväunihuoneesta)
• keskittymisen vaikeus (jos tehtävä ei ollut mieleinen, hän ei pystynyt tekemään tehtävää)
• omissa maailmoissa eläminen (hän eli vahvasti legojen kautta elämää ja tilanteita, puhui legoista taukoamatta)
• puheripuli (linkittyy ylivilkkauteen, meillä on yleensä hiljaista kun lapset tekevät mieluisia tehtäviä tai katsovat televisiota)

Kummisedän ja -tädin kissa

Ihmetteli usein päiväkodin ja myöhemmin esikoulun ja koulun sanomaa, että poikani ei pysty keskittymään tehtäviin, kun kotona hän saattoi leikkiä legoilla tuntitolkulla. Vasta myöhemmin oivalsin, että kyse oli tosiaan siitä, että keskittyminen herpaantui niissä tehtävissä, jotka eivät poikani mielestä olleet riittävän mielenkiitoisia tai haastavia.

Tässäpä pähkinänkuoressa minun ADHD poika =D

Tervetuloa arvoisa lukija!

Hei,
olen -03 syntyneiden adhd + add kaksosten äiti. Poikani sai adhd diagnoosin kesällä 2012 ja tytär add diagnoosin syksyllä 2014. Mainitsinko muuten että olen ollut yksinhuoltaja kesästä 2004 lähtien?

Elämään on mahtunut monenlaista kommellusta, itkua, surua, iloa, naurua ja muistoa.

Tämän blogin tarkoitus on kerätä niitä ajatuksia ja ideoita, jotka ovat toimineet minun lasteni kohdalla kun olemme opetelleet elämään adhd/add diagnoosien kanssa.

Tiedän, että kaikista ideoista ei ole hyötyä jokaiselle mutta toivon, että löydät jossain vaiheessa täältä jonkun uuden idean jota voit kokeilla kotona.

Jos keksit hyvän jutun, jolla adhd/add lapsen saa rauhoittumaan, vinkkaa siitä minulle komennttikenttään tai laita sähköpostia niin julkaisen vinkin täällä.

Mitä enemmän saamme yhteen paikkaan kerättyä ideoita, sitä enemmän helpotamme muiden adhd/add lasten vanhemmien tulevaisuutta.

Julkaisen tässä blogissa muutamia kirjoituksia, jotka olen kirjoittanut "ensisijaiseen" blogiini. Sanon ensisijainen, koska olen aloittanut tuon blogin kirjoittamisen reilu vuosi sitten.

Koen että näiden kahden blogin aiheet eroavat sen verran toisistaan, että on parempi eriyttää kirjoitukset.

Jatkossa kirjoitan tätä blogia noin kerran viikossa.

Tervetuloa mukaan!