sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Millainen on ADHD lapsi?

Tähän kysymykseen ei oikeastaan ole yhtä ja oikeaa vastausta. Samalla tavalla kuin jokainen "normaalikin" ihminen, myös ADHD:t ovat erilaisia.

Minun poikani on ollut pienestä pitäen hyvin "hermostunut" suurissa ryhmissä. Päiväkodista tuli usein huonoa palautetta vilkkauden suhteen enkä silloin ymmärtänyt tarttua aiheeseen, koska kotona en huomannut pojassani mitään "erikoista".

Ehkäpä voisin jopa sanoa, että taistelin ADHD:ta vastaan niin pitkään kuin pystyin. En halunnut poikani olevan erilainen vaan ihan samanlainan kuin kaikki muutkin lapset.

Mitä enemmän ikää tuli, sitä enemmän aloin huomaamaan, että en enää pärjää pojan kanssa. Hänestä tuli tottelematon, hän oli uhmakas (väitti vastaan) ja aina kun yritimme lähteä jonnekin, ensimmäinen reaktio oli "EI!"

Tässä pähkinänkuoressa meidän "merkit", joista ADHD:n voi tunnistaa:

  • siirtymätilanteiden vaikeus (tehtävästä toiseen siirtyminen oli todella haasteellista)
  • aistiyliherkkyys (väärin paistettu jauhelija ja ruoka jäi lautaselle, paitojen pesulaput hiertivät aina)
  • jumiutuminen johonkin asiaan (jos hän halusi lelun kaupasta, hän ei lopettanut ennen kuin sai lelun tai kun kannoin hänet huutavana kaupasta ulos)
  • annettujen tehtävien hallinta (tehtävät piti antaa yksi kerrallaan, jo kolme tehtävänantoa samaan aikaan ja käsissä oli katastrofi)
  • ylivilkkaus (suurissa ryhmissä pelleilynä, vaikeus asettua päiväunille, poistettiin useasti päiväunihuoneesta)
  • keskittymisen vaikeus (jos tehtävä ei ollut mieleinen, hän ei pystynyt tekemään tehtävää)
  • omissa maailmoissa eläminen (hän eli vahvasti legojen kautta elämää ja tilanteita, puhui legoista taukoamatta)
  • puheripuli (linkittyy ylivilkkauteen, meillä on yleensä hiljaista kun lapset tekevät mieluisia tehtäviä tai katsovat televisiota)
Kummisedän ja -tädin kissa
Ihmetteli usein päiväkodin ja myöhemmin esikoulun ja koulun sanomaa, että poikani ei pysty keskittymään tehtäviin, kun kotona hän saattoi leikkiä legoilla tuntitolkulla. Vasta myöhemmin oivalsin, että kyse oli tosiaan siitä, että keskittyminen herpaantui niissä tehtävissä, jotka eivät poikani mielestä olleet riittävän mielenkiitoisia tai haastavia.

Tässäpä pähkinänkuoressa minun ADHD poika =D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti