On hauskaa miettiä näin jälkikäteen, millainen lapsi tyttäreni on oikein ollut - ja osittain on edelleen. Ihanahan hän on omalla erityisellä tavallaan.
Meillä ADD ilmenee ehkä parhaiten jumi-jumeina. Kun tyttärellä on joku mielipaha ajatuksissaan, siinä vellotaan päivästä toiseen - pahimmillaan viikko. Se voi olla mielipaha, joka on sattunut välitunnilla luokkakavereiden kanssa tai miten hiukset eivät asetu kunnolla aamulla tai herääminen tai vaatteiden etsiminen ja päälle laittaminen.
Ai niin ja oma shownsa on tietenkin se, kun pipo, lapaset ja silmälasit pitäisi laittaa päähän ennen ulos menoa. Ei onnistu! =D
Koulussa tyttäreni välillä uppoutuu omiin haaveisiinsa. Välitunneilla tyttäreni turhautuu kun kaverit puhuvat nopeasti ja vaihtavat puheenaihetta tai puhuvat toistensa päälle - hänen on vaikea pysyä niin nopeatempoisessa hetkessä mukana.
Siinä missä ADHD lapsi on nopea liikkeissään, ADD lapsi mielellään tekee kaiken extra hitaasti.
Kun koulusta kotiudutaan ja otetaan läksykirjat eteen, tunteenpurkaus on kovaääninen ja pitkäkestoinen - vaikka tehtäviä ei ole edes vielä ehditty yhdessä katsoa.
Monen monituista kertaa olemme keskustelleet, miksi tyhmää koulua pitää käydä ja miksi kotitehtävinä on niiiiiiin tyhmiä tehtäviä. Mikseivät tekijät tee niitä itse, miksi viattomia oppilaita pitää tyhmillä tehtävillä rankaista? =D
Oih, kuulostaa niin kotoisalta!
Onneksi olemme päässeet näistä jo suurimmaksi osaksi yli ja eroon ja seuraavalla kerralla kerronkin, miten muun muassa aamut saimme rauhoitettua jotta molemmat lapset ehtivät kouluun.
Miten teidän perheen ADD/ADHD lapset käyttäytyvät? Kuulostaako tutulta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti